perjantai 28. heinäkuuta 2017

Meidän kesä

No jopas! Sen lisäksi, että otimme oikeen kunnon breikin treenaamisesta, sallin näköjään itselleni myös jättää blogin päivittämisen. Totta se on, ettei me olla pahemmin treenattu sitten toukokuun.. ja kehtaan sen jopa myöntää! Unohdin kaiken hetkeksi, kaikki tavoitteet ja suunnitelmat. Mä tarvitsin nollaamista, jotta jaksoin pureutua meidän todelliseen ongelmaan. Sujuva arki, se on ollut meidän kesän teema. Remmikäytös, hallittavuus.. Näiden parissa ollaan taisteltu ja nyt oli otettava aikalisä ja unohtaa kaikki muu hetkeksi. Edistystä on totta tosiaan tapahtunut! Enpä olisi ehkä vuosi sitten uskonut, että reissataan pitkin Suomea Djalin kanssa ja meillä on mukavaa. Djali alkaa olla aika mutkaton kaveri missä vain. Toki pientä fiksailtavaa riittää, mutta yleisesti ottaen tuntuu, että meidän välinen suhde on parantunut hurjasti ja mun ohjeistuksilla alkaa olla merkitystä. Tuntuu niin hyvältä ja odottelenkin jo paluuta treeneihin! Ehkä vähän jännittää onko kaikki muu osaaminen valunut hukkaan. Syksylle kun oli noita kokeitakin suunnitteilla.. Ei paineita!


Kerrataanpas sitten. Näihin jäimme, kevään viimeiset treenit ennen irtiottoa:

16.4 Hakuilimme Vantaalla ulkoilureittien läheisyydessä. Ensimmäinen mm makasi kuntoilutelineen päällä, josta Djali nappasi hyvin hajun ja lähti ilmaisemaan, mutta jäi sitten merkkaamaan samaisen puskan jonka edellisetkin.. huoh. Kävi sitten uudelleen maalimiehellä ennen ilmaisua. Seuraavan kohdalla kuvittelin ensin vaihtaneen maalimiestä, sillä näin koiran tulevan kallion päällä tallustelleen maalimiehen luota ja käyvän sitten kallion juurella maanneen luona, jonka mulle ilmaisi. Onneksi en puuttunut tähän, sillä maalimiehiltä sain kuulla Djalin käyneen ensin kallion juurella (josta nosti rullan), nousi kalliolle ja huomasi siellä toisen (jonka luo ei mennyt) ja palasi vielä uudelleen kallion juurelle ennen ilmaisua. Eli toimi ihan oikein. Koska en tätä kuviota vielä kolmannelle lähtiessämme tiennyt jäin pohdiskelemaan jätölle syytä ja mietin miten jatkaa ja tästä hieman ehkä hämmentyneenä Djali oli alkuun haluton jatkaa. Tallusteleva maalimies oli myöskin taas hieman mörkö ja tarvitsi targetin tueksi, jotta sai tehtyä varman ilmaisun. Näitä pitää treenata lisää! Ihan hyvä mieli silti jäi, mutta treenattavaa riittää.

7.5 Järjestämiemme kokeiden teemalla oli tällä kertaa vuorossa peitetyt maalimiehet risukasoissa. Kokeissa tämä oli selvästi haastavampaa ohjaajille kuin koirille, sillä koirillehan nenä kertoi missä maalimiehet piilottelevat, mutta ohjaajilla oli usko tiukilla kun koira ilmaisee risukasaa. Eipä ollut risukasat ongelma treeneissäkään. Ensimmäinen oli peitettynä kuusen alla ja innokkaasta sinkoilusta huolimatta löytyi ja ilmaistiin hyvin. Toinen oli sitten risukasassa ja sai kyllä hyvin hajun, mutta joutui hetken tehdä töitä tarkentaakseen maalimiehen sijainnin isosta kasasta. Toinen risukasa oli pienempi ja löytyi ja ilmaistiin hienosti. Oikein kivaa työskentelyä!

28.5 Hiekkakuoppa pitkästä aikaa. Tällä kertaa en tiennyt yhtään missä maalimiehet lymyilivät. Vaikka vauhtia tahtoo olla, niin hyvin toimii nenä ja nappasi heti hajun ensimmäisestä, kuopan keskellä pienessä "metikössä" lymyilleestä peitetystä maalimiehestä. Toisesta sai myös hajun hyvän välimatkan päästä ja löytyi tiheästä kuusikosta kuopan rinteessä. Kolmannen kohdalla heitti hajut kummasti ja taas teki pieni poika kovasti töitä. Hienosti sai lopulta tarkennettua ja ilmaistua. Oikein kivaa työskentelyä. Djalilla on kyllä motivaatio kohdillaan ja tuntuu että saa vaan lisää potkua kun kohdalle sattuu haastavampi piilo ja joutuu tehdä töitä maalimiehen löytämiseksi.

Näissä tunnelmissa jäimme kesälomalle ja Djali on saanut elellä vain aktiivisen kotikoiran elämää. Lenkkeilyä, uimista, hassutteluaksaa pihalla, temppuja jne. Djali on vaikuttanut varsin tyytyväiseltä, vaikka uskon sen ratkeavan liitoksistaan kun palaamme vihdoin treenien pariin. Tässä tällainen pieni kuvakatsaus meidän kesän tunnelmiin.


Mökkeily on parasta!


Sukellus keltaiseen veteen

Alkukesän siitepölylautat ja söpö koira

Kipinä sisko käväisi taas hoitokoirana


Vesipeto tyrskyissä

Rakas rimpula

Rimpulahan käväisi myös näyttäytymässä Tuusula Summer Showssa! Täysin ilman minkäännäköistä pohjavillaa päätti hän haluta kehään, mutta niin kävi ettei toiste tartte käydä ja H tuli. Oikein kivan arvostelunkin kera! Pikkasen oli käsi hellänä kaikesta riuhtomisesta, mutta tyyppi ylitti itsensä. Olihan tuo väenpaljous ja meteli aivan omaa luokkaansa. Tulipahan ainakin ohitustreeniä! Kerran päätti vastata toisen uroon rähinään, mutta muutoin käyttäytyi oikein siivosti. Vähän jos meinasi remmikäsi kuolioitua ja tippua irti kun vihdoin pääsimme alueelta, silti olin ylpeä. Kehässäkin pisti parastaan ja käppäili menemään niin siivosti, että olisi voinut kuvitella meidän jopa treenanneen tätä varten. On se vaan mainio. Laitetaanpa vielä arvostelu:

Tuomarina Saija Juutilainen "2v. Jäntevä hyvärunkoinen ja -luustoinen uros. Riittävät kulmaukset. Tiiviit käpälät. Kaunis ilme, hieman kapea pää. Korvien asento tulisi olla parempi. Toinen lähes pysty, toinen taittuu kevyesti. Hyvä purenta. Hieman kevyt kuono. Kaunis väri. Tänään pohjavillaton. Kevyet sujuvat liikkeet, mutta voimaa tulisi takana olla enemmän. Jäntevä ylälinja. Hyvä luonne. Tänään kovin ilmava yleiskuva." AVO H

Juhannus meni näissä tunnelmissa, pojat <3

Fumpallakin oli hauskaa!

Kesän toinen hoitokoira, ihastuttava Maggie

Maggie, Djali ja Panda

Kesälomareissu ja Taalintehdas

Djali lähti mukaan meidän kesälomareissulle "näkemään maailmaa". Taalintehdas, Yyteri, Ähtäri ja Hartola. Autoilua, sukulointia, mökkeilyä, hyvin vaihtelevia lenkkimaastoja ja yöpymisiä pienissä camping mökeissä. On se aikamoinen. Vaikka säät ei suosineet, oli meillä hauskaa. Etenkin lapsilla. Ja mä olin niin tyytyväinen Djaliin. Mun kultakimpale.

Pitkästä aikaa näissä maisemissa, Taalintehdas


Helteinen heinäkuu, mikset sä jo tuu? Yyteri oli silti upea

2v ja melkein 4kk

Sateenkaaren pää <3

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Jälkileiri

Toukokuu piti sisällään koiramaisia viikonloppuja, kun MH-kuvauksen ja Wirneen leirin jälkeen koitti pelastuskoirayhdistyksemme järjestämä jälkileiri Imatralla, kouluttajana rajavartiolaitoksen koiratoiminnan opettaja Juha Pasanen. Lähdimme kimppakyydillä lauantaina heti aamusta ajelemaan kohti Imatraa. Eipä tuntunut 3h matka missään Joensuun reissun jälkeen ja hyvässä seurassa aika kului vieläkin jouhevammin. Koirat vetivät sopuisasti sikeitä koko matkan, toki seinä välissä.

Reissuaussiet

Saavuimme paikalle täsmällisesti ja pääsimmekin heti aloittelemaan pienellä teoriapläjäyksellä. Paljon tuttujuen asioiden kertaamista, mikä on aina hyvä, mutta myös runsaasti uutta pohdiskeltavaa sekä jäljelle että ihan yleisesti kouluttamiseen. Seuraavaksi suuntasimme maastoon, jossa kukin sai ensin tehdä omalle koiralleen sopivan jäljen, ajatuksella missä mennään. Tein suhteellisen lyhkäsen jäljen, pari käännöstä ja viisi esinettä. Djali nosti jäljen hyvin ja lähti etenemään kivasti. Esineet nousi ok. Kerran meni kulmasta ohi, mutta palasi jäljelle. Juhan palaute oli hyvin asiallinen. Koira osaa kyllä hyvin jäljestää ja palkka toimii hyvin, mutta jää siihen kiinni (pallopalkka). Djali siis ei irrota kunnolla käskystä vaan vasta sitten kun vien käden taskuun ottaakseni namin. Eli ensin hyvä irrotus. Sen jälkeen koiraa on mukavampi ja helpompi palkata tiuhaankin jäljellä kun ei aina tarvitse jäädä kiinni irrotuksen kanssa. Esineiltä voisi palkata useammankin kerran ja keskittyä pitämään jokainen esine tasavertaisena (ei niitä "loppibileitä" mihin olen usein sortunut), jotta koiralle ei tule kiire löytää vain jäljen päähän ja huidella muista ohi. Sain myös palautetta siitä, että ohjaan koiraa aivan liikaa. Kun Djali on huitelemassa ohi, pysähdyn ja odotan sen ottavan oikean suunnan. Eli autan sitä. Mutta kun koira jo osaa jäljestää, tietää mitä etsii ja palkkaus on kunnossa pitää unohtaa liika avittaminen. Antaa vaikka mennä ohi ja siitä vaan ei sitten seuraa palkkaa, koska esineitä ei nouse. Tiedostan tämän kyllä hyvin, jotenkin vaan haluan aina varmistaa sen onnistuvan. Vinkkinä oli tehdä useampi lyhyt jälki ja jos yhdestä huitelee ohi, ottaa pienen tauon jälkeen seuraavana jäljen jne. Sain myös todeta, että oli taas paikallaan nostaa esineiden arvoa. Djalillehan koko jälki on opetettu esinelähtöisesti ja olen pitänyt sitä hyvin esinemotivoituneena, mutta silti se on hyvä välillä palata perusteisiin. Loppuleirin ajan teimmekin vain erilaisia esineleikkejä! Piilotin pienen esineen eteeni ja annoin koiralle vihjeen lähteä nuuhkimaan. Ilmaisusta palkka ja irrotuksen jälkeen jäätiin odottamaan koiran tarjoavan esineen ilmaisua itse uudelleen. Eli samalta esineeltä palkattiin useita kertoja. Tässä voi varioida lähetyskulmilla tai antaa koiran etsiä ensin tyhjää ja pudottaa sitten vaivihkaa esine maahan. Näin pieni ja yksinkertaiselta kuulostava treeni sai pienen pojan pään ihan pyörryksiin. Sunnuntaina kokeilin tätä esineleikkiä yhdistää jälkeen, eli annoin ilmaista saman esineen useamman kerran ja tarkoituksena oli sitten jossain vaiheessa poistaa esine ja odottaa koiran lähtevän ajaa jälkeä seuraavalle esineelle, jossa sama leikki jatkuu. Djalilla tosin tahtoi jälki vetää vahvemmin ja oli ensimmäiseltä esineeltä mielestään valmis jo toisen leikin jälkeen. Näitä pieni esinemotivaatileikkejä vaan tarvitaan lisää! Helppoa ja hauskaa puuhaa, jolla on kuitenkin suuri merkitys koko hommassa.




Lauantain ja sunnuntain välisen yön yövyimme Imatralla hostellissa. Mieletön paikka Saimaan rannalla. Hiekkaranta ja kuntopolut vieressä. Koirilla oli ollut pitkä päivä autossa, joten lähdettiin nälästä huolimatta heti hostellille päästyämme koirien kanssa lenkille. Vaikka koirat on treenituttuja ei ne koskaan ole nenätysten tavanneet ja nyt automatkankin oli seinä välissä. Djali oli myös ottanut auton heti omakseen ja piti treeneissä kovaa meteliä ohikulkijoille ja urisi jopa omaan autoonsa palaavalle Yavalle pariin otteeseen. Vähän jännitti miten sujuisi yhteiselo, vaikka uros ja narttu kyseessä olikin. Djalilla kun on ollut jotain ihmeellistä epävarmuutta vieraita koiria kohtaan, joka ei kyllä katso sukupuolta. Näiden kahden kuitenkin oli toivottavaa tulla juttuun, sillä meidän oli tarkoitus yöpyä samassa huoneessa, joka ei muuten ollut iso. Kämänen pieni koppi, jossa oli kaikenlisäksi vähintään 30 astetta lämmintä! No, onneksi koirat tuli juttuun. Koko lenkin ajan Djali oli lähes välinpitämätön Yavaa kohtaan ja onneksi vanhempi rouva ei myöskään pahemmin nuoresta poikkelista kiinnostunut. Huoneessa oli niin ahdas tunnelma, että joutui siinä vähän toiseen tutustumaan ja olivatpahan siinä pistää jopa leikiksi lopulta. Huh! Niin se yleensä meneekin Djalin kanssa, kun se totetaa toisen vaarattomaksi on se sen jälkeen mitä luotettavin kaveri eikä taatusti sano pahasti. Se miksi siitä on tullut niin epävarma tutustuja niin en osaa sanoa, enkä tiedä mikä siihen auttaisi. Riskinä kun on, että alkuun ärhentelee. Onneksi se uskoo mua ja jätti tälläkin kertaa parit ärinät väliin pyynnöstä ja sai lopulta todeta kohteen vaarattomaksi. Meillä ihmisilläkin oli oikein mukava ilta. Lenkin jälkeen käytiin syömässä ja likaisissa treenivaatteissa tunsimme olomme ehkä hieman ulkopuoliseksi lauantai-iltana pukuihin ja pieniin sieviin mekkoihin pukeutuneiden ihmisten keskellä.. Ruoka oli hyvää! :D Perheenäidit istuivat lopuksi iltaa rannalla höpötellen ja nautiskellen sidukkaa. Ja siis koskakohan viimeksi?! Öööh.. ennen raskautta, eli 1,5 vuotta sitten! Olipas mukavaa vaihtelua.


 

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Wirneen leiri

Parisen viikkoa sitten koitti jälleen Wirneen leiri, meidän toinen leiri, taino Djalille jo kolmas kun on ensimmäisellä ollut jo ennen luovutusikää. Tällä kertaa kävimme vain vierailemassa lauantain agilitykoulutuksessa Lotan opissa. Sain Lotalta loistavia neuvoja viimekesänä ja halusin ehdottomasti hänen oppiinsa tälläkin kertaa. Agilityssä ei ollakaan saatu ulkopuolista ohjausta sitten viimekesäisen leirin ja vähän jännitti miten pahasti olenkaan koirani onnistunut pilaamaan. Kevään vikat hallitreenit meni ainakin niin penkin alle, että olin jo valmis luopumaan koko lajista. Mutta kun kert olimme koulutukseen ilmoittautuneet niin mennään kokeilemaan. Tämä oli myös toinen kerta ulkokentällä ja viimeaikainen häiriöherkkyys sai mielikuvitukseni laukkaamaan ja kuvittelin mielessäni Djalin mm. kesken kaiken ryntäävän pauhaamaan viereiselle kentälle. Onneksi mitään sellaista ei käynyt, kerran kävi kentän vierellä odottelevaa Helkaa nuuhkaisemassa ihan ystävällisesti ja palasi heti kun hieman kovemmin käskin. Muutenkin meni todella kivasti. Djali oli hyvin kuulolla ja seurasi kivasti ohjausta. Ainut vaan ettei ohjaaja ole tottunut pitämään ratoja mielessä ja olin ihan solmussa. Vaikka kuinka olin olevinani varma radasta käydessäni ohjauksia läpi mielessäni, unohdin kaiken heti kun koira tuli mukaan. Enpä tiiä tuleeko musta koskaan mitään tässä lajissa, liian hidas pää. Sain kuitenkin jälleen hyviä neuvoja ja kyllä tuon koiran kanssa ihan miellään opettelee. Lotta kehuikin kovasti koiraa ja totesimme, että on kyllä justiinsa passeli koira sattunut käsiini, kun sillä on aina vaan hauskaa vaikka ohjaaja säätää. Se kestää niin hyvin mun virheitä ja jaksaa vääntää vaikka yhtä ja samaa estettä mun kanssa niin pitkään, että saan itse varmuuden kuinka ohjata. Loistohauveli!



Olin myös enempi kuin tyytyväinen Djalin käytökseen. Se kykeni ohittamaan kaikki koirat mutisematta, jopa parin rähisevän koiran kohdalla tarjosi itse katsekontaktia eikä lähtenyt yhtään nostamaan kierroksia. Ihan huippua! Seurasimme muiden menoa kentän laidalla ja Djali oli hyvin rento ja heittäytyi jopa selälleen, vaikka kentällä aksattiin äänekkäästi. Kyllä tuli taas motivaatiota viedä tätä eteenpäin kun alkaa näkyä jo näin hyviä tuloksia.

Nauru

Hyrrä

Ai kamala kun siellä oli näitä ällösöpöjä pieniäkin kaikkialla..

Helka

Meno

Näin se Djali odotteli vuoroaan

Aksaamisen jälkeen palasimme muun perheen pariin viereiselle mökillemme. Djali oli niin onnessaan. Se oli kokoajan mukana kaikessa. Sisälläkin linnoittautui ovelle, jotta pääsee varmasti joka kerta mukaan kun ulkona käydään. Ja mikä parasta, pääsi järveen. Djali on nyt myös opetellut uimahyppäämisen salat ja laiturilta on superia syöksyä lelun perään. Sunnuntaina, äitienpäivänä, kävin heti aamusta tekemässä Djalille jäljen, joka sai vanheta sillä välin kun siivosimme ja pakkasimme. Äitienpäivän kunniaksi sain ylipuhuttua sekä miehen että tytön piiloon ja pääsimme Djalin kanssa vielä etsintäpuuhiin! Ilmaisipa tohkeissaan vaunuissaan nukkuvan vauvankin. Jäljeltäkin löytyi 5/6 esineistä ja kikattelevasta lapsihäiriöstä huolimatta ajoi jäljen kivasti. Loistava viikonloppu!


tiistai 16. toukokuuta 2017

MH-luonnekuvaus

Toissa perjantaina lähdettiin Djalin kanssa kahdestaan ajelemaan kohti Joensuuta. Mikäs sen parempi tapa viettää perjantai iltaa kuin istua 5 tuntia yksin auton ratissa.. Mutta tätä oli odotettu, seuraavana päivänä nimittäin odotti MH-luonnekuvaus. Meidän puolivuotias vauva piti äitiä viimeiseen asti jännityksessä kieltäytymällä pullosta. Sitkeän pullottelun tuloksena pääsin lopulta matkaan ja niinpä edessä oli myös ensimmäinen yö erossa vauvastani! Matka sujui yllättävän leppoisasti ja miehen suostuttelemana join puolimatkasta energiajuomaa, joka kyllä piti hyvin hereillä vielä perilläkin, kun olisi ollut toivottavaa jo nukahtaa.. Pysähdyttiin matkan aikana pari kertaa jaloittelemaan ja toisella kerralla vaikutti Djali ontuvan. Kyllä hetkellisesti kävi kaikki kirosanat mielessä jos mä nyt ajan perille ja sit koira ei voisikaan osallistua! Perillä liikkuminen oli kuitenkin alkukankeuden jälkeen täysin normaalia, eli oisko jalka päässyt vain puutumaan? Illalla ehdin vielä saunoa ja paljuilla sekä tietenkin jutskailla yömyöhään parhaassa wirnistelevässä seurassa! Odotukset seuraavalle päivälle oli kovin ristiriitaiset, joko se olisi hyvinkin rento oma itsensä tai vaihtoehtoisesti mörköilisi ja uhoisi kovaan ääneen kaikelle ja vähintäänkin karkaisi vieheen viemänä jonnekin.. Viimeaikoina siitä ei aina ole ottanut selvää. Illalla fiilistä latisti myös Djalin käytös, sillä se äksyili jopa kiltille ja ihanalle Lystille. Nukkumaan mennessä pohdiskelin pääni puhki ja mietin mitä olisin tai voisin vielä tehdä toisin. Harmistus oli suuri, kun muut koirat telmivät yhdessä ja eräs sai kököttää yksin huoneessaan. Onneksi tuttujen kesken on sentään mitä maltillisin ja ystävällisin koira. Jostain syystä ei vaan luota vieraisiin koiriin yhtään.


Aamulla pakattiin kamppeet kasaan ja suunnattiin kuvaukseen. Paikan päällä saimme syödä ensin aamupalan, jonka jälkeen alkoi kuvaukset. Meitä ennen oli onneksi useampi koira, niin sai rauhassa seurata mitä tänne oikeen tultiin tekemään, tämä kun oli ensimmäin MH-kuvaus allekirjoittaneellekin. Sää oli hieman vilakka, mutta muutoin oli oikein mukavaa ja mielenkiintoista seurata muiden suorituksia. Lopulta koitti meidän vuoro, kuvaajina oli Jorma Kerkkä ja Marina Bast:

1a KONTAKTI Tervehtiminen
4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen 
1b KONTAKTI Yhteistyö
4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testiohjaajasta
1c KONTAKTI Käsittely
3 Hyväksyy käsittelyn

Djali oli juuri sellainen kuin oletinkin, innostunut ja halusi tervehtiä kaikki. Lähti heti epäröimättä testiohjaajan matkaan. Käsittelyn aikana jopa hieman rauhoittui ja antoi tutkia hötkyilemättä.

2a LEIKKI-1 Leikkihalu
3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b LEIKKI-1 Tarttuminen
3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c LEIKKI-1 Puruote ja yaisteluhalu
3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ Korjailee otetta

Vähän epäilin miten lähtee leikkimään sellaisella valtavalla solmupatukalla, kun itse käytän lähestulkoon vain palloja erilaisilla naruilla. Kyllähän se lähti ja ihan kivasti leikki. Mä en vaan osannut yhtään kopitella ja Djali pääsi varastelemaan lelun välistä usemman kerran. Kun testiohjaaja pysähtyi kesken taisteluleikin, päästi Djali irti pitäen kuitenkin jatkuvaa katsekontaktia, juuri kuten opetettukin ja tarttui heti uudelleen kun liike jatkui. Innostui jopa käyttämään ääntään lopuksi vetoleikissä.

Vappuaatonaatto

3a TAKAA-AJO 1.kerta
4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3b TARTTUMINEN 1.kerta
3 Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä
3a TAKAA-AJO 2.kerta
5 Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saaliille
3b TARTTUMINEN 2.kerta

3 Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä

Oletetusti lähti heti perään, mutta olisin voinut odottaa jopa innokkaampaa lähtöä. Ei siis rimpuillut, vaan lähti vasta kun päästin irti. Ekalla kerralla jäi tuumailemaan eikä tarttunut heti leluun, toisella kerralla meni niin kovaa että jarrut petti ja meni ohi. Kääntyi kuitenkin lelulle ja lähti kuljettamaan mulle.

4 AKTIVITEETTITASO
3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

Djali oli hyvin oma itsensä, ensin kävi viereeni ja odotteli siinä hetken. Sitten tuli pieni hetki kun lähti tutkailemaan ympärilleen, ei kuitenkaan levottomuutta tai ääntelyä. Lopulta kävi uudelleen viereeni maahan ajan loppumiseen asti. Näinhän se toimii yleensäkin ja sitä on sille vahvistettu, kun minä olen passiivinen käy koira odottamaan. Koska olen pessimisti, epäilin kasaako se itsensä heti vieheen jälkeen mutta hienosti meni!


5a ETÄLEIKKI Kiinnostus
2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio
1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus
5 Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu
5 Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö
3 On kiinnostunut leikkivästä avustajasta

Roskapöntön paukuttelulla ei ollut vaikutusta. Viitassaan hölmösti hyppelehtivä tyyppi sai Djalin heti kiinnostumaan ja se istui viereeni kuin pyytäen lupaa ampaista sinne. Kuvitteli varmaan näkevän vain oudon maalimiehen? :D Sinnehän se juoksi hirveetä kyytiä heti kun irti päästin ja perille päästyään ryhtyi pussailemaan. Leikkiin lähti heti mukaan. Lelua lähti tuomaan mua kohti, mutta avustajan kutsuessa palasi hänen kanssaan leikkimään. Hakukoiralle tämä oli aika tuttu skenaario ja Djali oli vain kovin innoissaan, eli hyvin oma itsensä.


6a YLLÄTYS Pelko
2 Kyykistyy ja pysähtyy
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio
1 Ei osoita uhkauselkeitä
6c YLLÄTYS Uteliaisuus
2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko
1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus
1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

Meni aikalailla kuten oletinkin. Pelästyi, mutta se siitä sitten. Tuossahan sanotaan, että tulee vasta kun ohjaaja houkuttelee, mutta Djali oli handlannut tilanteen jo paljon ennen sitä. Sille haalari vain oli yhdentekevä. Kun mä jäin kököttämään haalarin luo merkkaili Djali hetken puskia lähistöllä kunnes lähti huitelemaan omille teilleen. Ties vaikka olisi löytynyt uusia kivoja tyyppejä metsästä.. Kun sain luvan kutsua koiraa tuli se heti luokse ilman mitään epäröintiä, eikä kiinnittänyt huomiota haalariin.

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko
3 Väistää kääntämättä katsettaan pois
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus
5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko
1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljelejäävä kiinnostus
1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Teki väistöliikkeen, jonka jälkeen meni heti itse katsomaan mistä ääni tuli ja jatkoi taas matkaa.
 
8a AAVEET Puolustus/aggressio
1 Ei osoita uhkauselkeitä
8b AAVEET Tarkkaavaisuus
4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c AAVEET Pelko
1 On ohjaajan edessä tai sivulla
8d AAVEET Uteliaisuus
4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoleenväliin
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen
4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

Tämä osio ehkä hieman yllätti. Tai en tiennyt miten suhtautuisi, sillä toisinaan jo huppupäiset maalimiehet ovat epäilyttänyt Djalia hetkellisesti. Mulla oli mielessä kaksi vaihtoehtoa, joko se ryhtyisi puolustamaan mua tai sitten se hokaisi aaveet ihmisiksi ja olisi fine. Jälkimmäinen tapahtui. Djali kävi mun vierelle maahan odottelemaan ja siinä se oli koko sen ajan kun aaveet meitä lähestyi. Itsehän en nähnyt mitä se teki, mutta jotain oli välillä kuopinut takajalallaan ja häntää heilautellut. Djali ei huomannut kun päästin hihnan ja makoili vierellä siihen asti, että otin askeleita kohti aaveita. Sitten se ponkaisi ylös ja meni heti tutkimaan aaveet iloisesti pusutellen. Hieno mies!


9a LEIKKI-2 Leikkihalu
3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b LEIKKI Tarttuminen
5 Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

Leikki jopa paremmin kuin alussa, olihan sillä ollut tähän asti hurjan hauskaa! Testiohjaajakin sanoi, että koira oli kuin Linnanmäellä. Sillä oli sairaan siistii!

10 AMPUMINEN
1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Tämän tiesinkin, Djali ei ole koskaan välittänyt laukauksista. Leikin ohella ei korvaansa heilauttanut. Toimettomana katsoi hetkellisesti äänen suuntaan. Kuvaajan sanoin "eihän se koira kuuro ole".

Kuvauksen jälkeen multa kysyttiin oliko koira oma itsensä tai menikö kuten oletit. Vastasin joo ja ei. Koira oli kyllä hyvin oma itsensä, mutta ehkä jopa hieman yllätti että oli niinkin rento. Missään vaiheessa ei osoittanut minkäänlaista puolustushalua tai aggressiota ja kuten kuvaajakin totesi ei koiraa onnistuttu pelottelemaan millään. Olin kyllä todella tyytyväinen ja vaikka Laura kasvattajakin ennen kuvausta sanoi ettei tämä päivä vaikuta siihen millainen koira on, vaan se on sama koira kuvauksen jälkeen kuin ennenkin, oli mulla entistäkin parempi fiilis tästä koirasta tämän jälkeen. Onhan se aika helmi! Totesivat kuuvaajatkin kysyttyään mitä me harrastamme, että on varmasti justiinsa sopiva pelastuskoiraksi. Tai mihin vaan!



torstai 20. huhtikuuta 2017

Ilmaisuongelmia

Meillä on (tai oli?) taas uusi ongelma hakuilmaisun kanssa. Kun yhdestä päästään niin pian on jo uusi ongelma edessä. Olisihan tää nyt muuten aivan liian helppoa!

26.3. Espoon metsissä. Alku näytti hyvältä, kun ensimmäinen löytyi ja ilmaistiin vauhdikkaasti. Toisen ilmaisun aikana kadotti mut ja pudotti rullan. Jouduin hieman vihjaamaan, jotta jatkaisi ilmaisun loppuun. Toisella yrittämällä onnistui. Kolmas maalimies käveli hiljaksiin kalliolla. Djali juoksi kohti löytöä, mutta törmäsikin matkan varrella edelliseltä koiralta unohtuneeseen naruleluun.. ja lankesi! Kiltisti toi mulle, mutta jäi odottamaan leikkimistä. Sen jälkeen menikin ihan plörinäksi. Ilmaisu ei vaan tahtonu toimia sitten millään. Välillä toi rullaa, mutta ei vienyt näytölle. Sitten kävi maalimiehellä, mutta ei ilmaissut. Kierteli ja touhusi omiaan. Turhauttavaa! Jouduin muutamankin kerran ottamaan sivulle ja lähettämään uudelleen ennenkuin saatiin jokseenkin onnistunut ilmaisu. Kyllä jäi kaivertamaan.




28.3. Otin ongelman puheeksi jälkitreeneissä ja toivoin paria lyhyttä palauttavaa ilmaisua jälkien vanhetessa. Liikkuvat maalimiehet ei ole aiemmin olleet ongelma ja halusinkin varmistua oliko siitä tullut ongelma vai mistä säätäminen johtui. Treenikaveri seisoi pusikossa ensin paikallaan. Djali nappasi jäljen (oltiinhan me tultu jälkitreeneihin :D) ja ilahtui kovin löydöstään, mutta jäi sitten miettimään mitä pitäisi tehdä. Ilmaisua sai odotella. Seuraavaa ei sitten ilmaistu lainkaan, vaan Djali siirtyi välittömästi löydön tehtyään off-moodiin ja jäi kuseksimaan puskia. Pähkäiltyämme hetken tajusi treenikaveri ehdottaa targettia. Rullailmaisu kun on opetettu targetin avulla. Ja simsalabim, mulla oli taas käsissäni tuttu innokas Djali, joka teki parit ilmaisut iloisesti ja vauhdikkaasti. Oliko ratkaisu ongelmaan näin yksinkertainen? Jää nähtäväksi.




2.4. Oltiin taajamassa huonekaluliikkeiden parkkipaikalla. Pientä hallittavuustreeniä ennen etsintöjä ja tyyppi yllätti taas positiivisesti. Se ongelma mikä meillä on toisten koirien kohtaamisessa lenkkipoluilla ei kyllä näy treeneissä. Kyllä oli niin hieno ja kuuliainen poika! Etsittävänä meillä oli kolme maalimiestä, joilla oli nyt kaikilla targetit. Treenattiin kytkettynä. Luvan saatuaan lähti Djali hirveällä vaudilla liina kierällä etsimään ja löysi ekan maalimiehen pylvään takaa. Hyvä vauhdikas ilmaisu ja maalimies oli vielä meille uusi. Seuraavana oli kaksi maalimiestä yhdessä, joista toinen neljä vuotias lapsi. Ilmaisu jälleen moitteeton, vaikka lapsi nyt sai pari ylimääräistä pusua. Kolmas kökötti ojassa ja löytyi ja ilmaistiin hyvin. Djalilla oli koko treenin ajan ihan mieletön draivi ja nenä toimi loistavasti. Ilmaisuissakaan ei ollut mitään ongelmia. Toivotaan, että sama meno jatkuu! Parit treenit jääneet nyt väliin. On tää jännää.



lauantai 8. huhtikuuta 2017

Pentukuumeilua

Oon kärsinyt ihan kamalasta pentukuumeesta... Kolmas koira! Vaikka on kaksi pientä lasta ja yksi täysin keskeneräinen junnukoira. Mut silti olis niin kiva..

Tammikuussa saatiin nauttia hoitokoirista, ensin Nuka ja sitten Djalin ihana sisko Kipinä. Meillä oli oikein hauskaa ja molemmat sujahtivat ongelmitta joukkoon. Kipinään ihastui koko perhe ja meidän kolmevuotias puhuu siitä edelleen usein. Kyllä tuli koiriin ihan eri tavalla taas vauhtia ja intoa. Pihalla juostiin ja telmittiin yhdessä taas pitkästä aikaa. Kolme koiraa vaan tuntuu olevan lauma ihan eritavalla kuin kaksi. Niinpä haaveiluni saivat taas uutta pontta eikä yhtään ole helpottanut seurata Djalin kasvattajan pentusuunnitelmia.

Onko kolme muka liikaa?

Kävinkin hirveää vääntöä pääni sisällä. Tavallaan ymmärsin koko ajan ettei nyt ihan vielä, mutta samalla keksin itselleni mitä kummallisimpia syitä miksi juuri nyt. Kun Djalikin olis vielä nuori ja leikkisä ja olisihan mulla nyt "hyvin aikaa" pennulle kun olen vielä kotonakin.. Miten se oma mieli osaakin olla kiero kun se jotain haluaa! Djalin oikuttelut ovatkin ajoittuneet täydellisesti ja auttaneet ymmärtämään miten keskeneräinen se vielä on. Mulla on vielä kädet täynnä sen kanssa. Nyt tämä kuumeilu alkaakin jo taantua ja tuntuu tavallaan helpottavalta ajatella, että nyt mulla tosiaan on aikaa vääntää Djalin ongelmien parissa.

Sateenkaaren päästä löytyy lohikäärme!?

Pentukuumeeseen tunnetusti paras lääke on se pentu ja mulla kävi tuuri, sillä nyt "meillä'" on pentu. Nimittäin äitini otti sileäkarvaisen collien, jonka kanssa olisi tarkoitus tutustua koiraharrastamisen maailmaan. Lisää treenikavereita! Panda on mainio tyyppi. Varsinainen riiviö ja aikamoinen oman tiensä kulkija jo nyt. Mielenkiinnolla odotan mitä siitä kasvaa. Djalilla on nyt oma pieni ihailija, joka kulkee perässä matkien. Djali ei olekaan sitten oman pentuaikansa ollut tekemisissä pentujen kanssa ja voi miten hienosti se osaa olla! Äärimmäisen pitkä pinna ja niin hellät otteet. Yleisesti ottaen Djali on aika välinpitämätön vielä, mutta pientä leikintynkää virittelivät Pandan kyläillessä meillä. Eiköhän se mieli muutu kun Panda hieman kasvaa ja Djali saa huomata sen olevan narttu! Sitten voi asetelma ollakin toinen ja se on Djali kun roikkuu ärsyttävästi perässä :D

Hui pentu!

Hei mitä tää nyt on? Noi mun koirat..

Leikkitäti Fumiko

Panda kävi tutkailemassa aksahallia


Pandasta lisää kuvia täällä.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Ei meidän laji?

Syntymäpäivän kunniaksi käytiin naurattamassa yleisöä meidän ekoissa virallisissa rallykisoissa.. Voi mikä päähänpisto taas! Ollut vissiin joku hyvä päivä ja innoissaan menty illan hämärinä tunteina klikkailemaan liian pitkälle. Vasta sitten mietitään pitäiskö sitä treenatakin? Vähän treenailtiin agivuorojen lomassa ja ihan hyvältähän se vaikutti, eniten jännitti miten selviytyy vieraassa hallissa koira- ja ihmishäiriössä. Kaikki menikin sitten ihan päinvastoin. Djali oli oikeen mallikas poika vuoroa odotellessa. Ei rähinän rähinää! Muutama nykäisy tuli ohikulkevien koirien suuntaan, mutta otti itsenäisesti heti uudelleen kontaktia. Olin niin tyytyväinen! Tehtiin onnistuneita harjoituspätkiä siellä koirien keskellä.

Sitten koitti meidän vuoro. Ensimmäinen kyltti oli "istumisesta juosten", eli koiralta vaadittiin tähän vain pätkä seuraamista ja istuminen sivulle, -13 pistettä :DDD Ensin se ehti tarjota maahanmenoa ja uusin, -3 pistettä. Sen jälkeen en edes muista mitä ihmeen kuperkeikkoja se heitti, jolloin totesin vain että antaa olla ja jatketaan matkaa, -10 pistettä (kommentti: vääriä liikkeitä).. Yksi -10 pistettä on lähtenyt kun oma askelpituus ei riittänyt tehtävällä, ei mitään muistikuvaa. Pujottelussa -1 piste epätarkasti suoritettu tehtävä, en kyllä tiedä miksi mutta aika säheltämiseksi se koko homma oli tässä vaiheessa jo mennyt. Sitten oli se "koira eteen, oikealta sivulle istu" ja kyllä se oikeesti sen osaa.. ihan oikeesti osaa! Mutta tämäkin me ensin uusittiin ja Djali keksi tarjota mm. pyörähtämistä sivulla, kyltin kiertämistä ja istumista kaikkialle muualle paitsi eteen. Joo tää oli tässä, nyt äkkiä vaan pois täältä ajattelin. Yhteensä vain -13 pistettä (luulin jo että hylky tuli) ja tuomarin kommentista ei ota selvää, mutta ihankuin siinä lukisi koiran kikkeli väärään suuntaan :DD Viimeinen tehtävä oli kävellä hitaasti ja eiköhän me vedetty vielä viimehetken -10 pistettä kun Djali ajatteli TYLSÄÄÄÄ ja hyppäsi suukottelemaan ajanottajaa... Teki mieli kumartaa yleisölle tämän "EI NÄIN" esityksen päätteeksi.

Kyllä muuten nolotti.. Meitä tultiin kuitenkin kehumaan mm. hienosta seuraamisesta ja koiran hyvästä takapään käytöstä. No käännökset oli näyttäviä, mutta juuri muuta hyvää ei tästä esityksestä kyllä löytynyt! Oli silti mukavaa saada kannustavia kommentteja ihmisiltä. Erityisen tyytyväinen olin kuitenkin Djalin käytökseen ja päälimmäisenä jäi kaikesta huolimatta hyvä mieli. Djalilla ainakin oli hauskaa!



Tulos: 0 (53 pistettä)
Tuomarin kommentti: Seuraaminen ja käännökset sujuvat hienosti